Jokapaikka on uimapaikka. Tykkään! Käytiin mökillä kattomassa kevään tuloa, ja voin kertoa että oli siistii. Ensinnäkin toi vesi, sitä oli paljon. Aikasemmin samassa paikassa on ollu vaan vähän vettä, mut nyt oli ihan tosi paljon. Äiti kerto et se johtuu siitä, että ojat tulvii kun lumi sulaa. Oli jopa paikkoja, jossa tie oli ihan mutavelliä! Siinä mudassa juokseminen oli tosi siistii, me juostiin paljon niitten kahden pienen karvattoman kanssa, mutta vielä siistimpää oli uida! Siis oikeesti, UIDA. Pienempi karvaton sano että "se on Fatiman uimakoulu", mutta en mä kyllä mitään kouluja tartte, mä olen luonnostani lahjakas.

Alla muutama kuva reissusta, oli huippuu!

...mutta mun vara-äiti, tai oikeestaan varamummo Iines täytti 22.3.2010 14 vuotta! Siks toi huutomerkki, koska nää muut jotain kohkaa sen ympärillä, että se on niinku tosi erikoinen ja hieno ja ne sanoo sitä teräsmummuks, mutta kyllä mä tiiän että se on koira. Se vieläkin leikkii mun kanssa, ei tosin enää paljoa juokse mun perässä, mikä on harmi, koska peräkkäin juokseminen on tosi kivaa. Mut me leikitään silleen, että mä vähän ärsytän sitä ja juoksen ympyrää, ja sit se muka mun mennessä ohi nappasee kyljestä tai jostain ja muka saa kiinni. Paitsi että ei se oikeesti sais mua kiinni, sillä mä oon niin nopee, että mun omaa päätäki huimaa se vauhti kun mä juoksen. Se on tosi hauskaa, vaikka ei ehkä kuulosta hauskalta. Mut on.

Se Iineksen synttäripäivä oli muuten tosi kiva, me saatiin kaikkee herkkuu, ja sit saatiin semmosta nakkikakkua, se oli HYVÄÄ. Siis todella hyvää. Ja sitten me syötiin paljon semmosia herkkurustoluita ja siankorvia, vaikka niitä äiskä ja iskä kyllä ostaa ihan liian harvoin.

Mulla on muuten uus kaveri, se muutti viime kesänä tohon meidän naapuriin. Sen nimi on Tico ja se on semmonen pieni, äiti sano että se on joku paimenkoira (shetlannin, toim. huom.), mut ei se kyllä paljookaan paimenna, alussa se kaivo aidan alta meidän pihalle mut sit se lähti tosi kovaa juoksemaan karkuun kun mä tulin. Mä en ekaks yhtään niinku tajunnu, että mitä se tarkottaa, mutta sitä vissiin vähän pelotti. Se on kyllä tosi kiva, vaikka se vähän vieläkin mua pelkää. Nii ja sit toi Iines sille kerran rähähti kun se tuli meidän pihalle, ehkä sikski se vähän pelkää. Mun mielestä taas on vaan tosi kivaa jos joku koira tulee käymään! Ihan parasta.

Mulla on toinenki uus kaveri, sen nimi on Vilma ja sen äiti kirjottaa kans sen juttuja ylös. Ollaan nähty vaan kerran, ja sitä pelotti niin paljon että se vaan haukku, haukku ja haukku, vaikka mä yritin tosi varovasti mennä sen luo. No okei, ekaks mä en kyl menny varovasti, kun vaan niin paljon ilahduin kun siellä oli ihan uus koiratyyppi. Mut sit mä istuin, ja se rauhottu, mut sit heti kun mä liikahdin niin se meni sen äiskän selän taakse istumaan ja haukku. Ja jopa puras mua nenään, mut ei mua haitannu. Sillä kyllä se myös kerran nuolas mua nenän päästä, vaikka sitä tosi paljon jännitti. 

Mä silti uskon, että meistä tulee tosi hyviä kavereita sen kanssa. :)

Täs on sen sivut: http://www.wilmarokkitukka.vuodatus.net/

Me ollaan täällä jähötetty, äiti on ollut tosi kiireinen niiden joittenkin töi-juttujen kanssa. Meille kyllä kuuluu ihan hyvää, ollaan oltu paljon mökillä juoksemassa, käyty Noonan luona juoksemassa, sit ollaan oltu Mamman Tuvalla (toinen mökki) vähän juoksemassa ja kohta mennään käymään ehkä jossain Keksi-Suomessa, sielläkin aion lähinnä juosta. Uidaan tosi paljon kans Iineksen kanssa, se vielä jaksaa. Toinen etujalka on sillä kyllä vissiin välillä aika kipee, kun se vähän innostuu liikaa juoksemaan tai uimaan. Mutta muuten se on ihan jees.
Semmonen hassu juttu, että Iines on vissiinki koko Suomen vanhin leonberginkoira (IHAN SIKAPITKÄ SANA, en melkeen saanu happee), ainakin jos sellaseen leolehteen on uskominen. Äiti on vaan niin latvasta laho, ettei se muista sitä sille jollekin Sarille ilmottaa vaikka isi on sanonut siitä jo kahesti! Mutta sitä en tajua, että miten se voi olla latvasta laho kun ei sillä oo ees runkoa, vaan toi pää.

Se tekee tosi paljon töitä, ja mua ärsyttää kun se ei kerkee niin paljon leikkiä. Sen täytyy olla tosi paljon koneella kirjottamassa ja sit se soittelee jotain seminaarijuttuja pitkin poikin puhelimella. Siis TOSI tylsää, menee jopa kuivakkaaksi.

Me ollaan viime aikoina leikitty tosi kivaa leikkiä, sellasta tokoa. Se on kivaa ja helppoo! Kivaa siksi, että saa napostella paljon makupaloja ja helppoa siksi, ettei tartte tehdä muuta kuin kävellä vierellä, istua tai maata kun mutsi käskee. Ja sitten ne vielä menee ihan pähkinöiksi, kun mä teen noita helppoja juttuja...

Ihmiset on joskus niin tosi todellisen kummallisia, ja tuntuu siltä, että ne innostuu vähän erilaisista asioista kuin me koirat. Mun mielestä on esimerkiksi tosi kivaa hypätä piha-aidan yli ja juosta moikkaan koirakavereita. Niitä kävelee aika paljon tossa lähellä puistossa. Äiskän ja iskän mielestä se taas ei oo yhtään kivaa, vaikka nekin saa siinä uusia kavereita kun ne juttelee niitten toisten koirien äitien ja isien kanssa. Ne on oikeestaan aika usein melko kypsiä ku hyppelen, vaikka mun mielestä on kivaa mennä moikkailemaan ja kivaa kun äiti tai iskä tulee perässä moikkailemaan. Yleisesti ottaen mun mielestä kaikkien moikkailu on ihanaa! Myös siis ihmisten. Kaikki on niin kivoja.
Iskä kuulemma suunnittelee jotain "keskittymisleiriaitaa" tai jotain sellasta, en oikeen tajua mitä se tarkotti. Toivottavasti se ei oo tota nykyistä korkeampi ainakaan paljoa, sillä tuosta saa ihan hyvät hyppelyt!

Mä en oikeen osaa poseerata silleen ku näyttelyissä pitäis, mutta koitin nyt kuitenki...



Yritin saada Iinestä leikkimään...



Ja onnistuin melkein! (kyl sitä vähän ärsytti kun mulla oli niin vauhdikasta)



Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on FATIMA!



Yksi-kaksi-hyppy, yksi-kaksi-hyppy...

Oli kivat synttärit mulla, vaikka me taas vähän myöhään raportoidaan niistä. Äiti teki meille semmosen kakun missä oli mun suosikkia rahkaa, jauhelihaa ja nakki kynttilänä. Sain myös lahoja: isompi karvaton lapsi Toivo halus ostaa mulle semmosen isoimman puruluun mitä oon koskaan nähny! Se oli ihan TAJUTTOMAN iso ja me syötiin sitä Iineksen kanssa ainaki kaks viikkoo. Huh, oli muuten aika duuni. Sit mä sain uuden hihnan (taisin kiskasta vanhan poikki... heh) ja vinkuvan pallon ja sit semmosen maailman parhaimman jutun: narulelun! Se oli mun lempilahja, noitten pienten kanssa on parasta leikkii sen kanssa kun ne nauraa tosi paljon kun mä vedän sitä ja ne pitää toisesta päästä. En mä niitten kanssa kyl uskalla niin kovasti vetää kun äitin ja iskän kanssa, niitä voi riepottaa ihan kunnolla.

Äiti käski kertoo että Iineksellä on tänään 12-vuotissynttärit! Meillä on herkkuja luvassa ja Iines sai sellasen oman piippilelun joka on ravun muotonen. Se tykkää siitä tositosi paljon ja sitä heitellään Iinekselle koko ajan enkä mä saa mennä hakemaan, koska Iines haluu pitää sen itellään. Oikeestaan vähän tylsää, mutta onneks saadaan luita ja herkkuja. Varmaan jotain samankaltasta kakkua ku mun synttäreillä. Äiti sano, että uusimman leolehden vanhimmat leot -listan mukaan Iines olis tällä hetkellä Suomen vanhin leonberginkoira. En tiiä, mut jos on niin on se tosi pirtee kun se mun kanssa jaksaa leikkii ja juosta piippilelujen perässä. Ihan kivaa!

Yks kiva kuva pitää laittaa tähän, istun sohvalla isomman karvattoman eli Toivon kanssa, ja pienempi karvaton Tarmo on tuonut mulle kaikki sen pehmolelut syliin. Tarmo on vasta 2-vuotias, se monesti makaa mun päällä. Mut ei mua haittaa, mä tykkään läheisyydestä.



Toivo ja minä

Kuvia ei vielä saada tänne, kun iskä ei oo ehtiny vielä kaivaa niitä pasahtaneesta koneesta. Aika vaikeeta mun mielestä tällästen kanssa, koko ajan äiti sanoo, et on jotain vikaa tai sen teksti on kadonnut jonnekkin, ku noi pienet karvattomat, varsinkin se pienempi, tykkää mennä näpyttelemään sellasta levyä äitin kanssa mistä tulee kirjaimii.

Ihan outo olo on mulla. Pitää koko ajan putsata hännänalusosastoa, koska sieltä tippuu jotain juttuu. Vähän niinkuin verta mut ei sit kuitenkaan. Tekis koko ajan mieli leikkii Iineksen kans, mut se ei oikeen jaksa. Ja jostain syystä äiti ja iskä sanoo koko ajan ulkona "eivedä, eivedä". Ja kaikki haisee NIIN hyvälle...

Äiti sano, että se on joku juoksuaika, mut en mä tajuu miks se ei sit juokse mun kanssa, hokee vaan sitä eivedää.
(vois muuten tehdä ihan hyvää äitille vähän juosta, se on jo aika levee...)

Meidän katkos olikin vähän pitempi, kun täällä oli mukamas niin kiireistä. Koneen kanssa oli ongelmia, ja niillä on jotain sellaisia esteitä joita sanotaan töiksi. Mikä se sellanen töi on..? Toi isi käy siellä töissä joka päivä, äiti on niitten pienten karvattomien kanssa kotona, mutta muutamana päivänä viikossa ne kaikki menee jonnekkin. Mikä siis niitten töi on, tai mun?
Joka tapauksessa tylsää ei oo mulla ollut sillonkaan kun ne ei oo täällä: oon syönyt äitin vaelluskengät, isin työmieskengät, pienten karvattomien kenkiä, leluja, vaatteita ja kaikkee muuta mukavaa. Kirjat maistuu, sähkökitaran piuhat ja plugit (nää soittaa paljon musiikkia ja laulaa, se on niitä jotain töi-juttuja). Seinäkalenterin söin tossa viime syksynä, ja sohvatyynyjä meni pari kans. Joskus äiti ja muut on niin nopeita, että mä en kerkee kunnolla alottaa mun töitä kun ne jo tulee takas. Se on vähän tylsää.

Sit sellanen hauska juttu oli kun JOULU. Me saatiin tosi paljon lihaa ja luita, jotain piprap-herkkuja, ne oli makeita ja sitten meillä oli mummi ja muut. Ja tuli sellanen vanha äijä siinä illalla, joka kyllä ihan haisi meidän mummin ystävältä.. Sitten, kaikista hienoin juttu: Meille tuli uusi vesikuppi, jossa oli tosi iso puu mis oli valoja!!! Ihan tajuttoman siistii!! Ei me juotu Iineksen kaa omasta vanhasta kupista enää ollenkaan, kun se kuusikuppi oli paljon kiintoisampi.

Sit sellanen toinen hauska juttu oli, kun oli taas tosi hyvää ruokaa, herkkujuustoja ja keksejä ja naksuja, ja sit yöllä alko tosi paljon näkymään taivaalla valoja ja pauketta! WAU! Ne oli hienoja, me mentiin kävelylle niitä kattomaan. Pienempi pieni karvaton pelkäs niitä, joten äiti jäi sen kans kotiin ja me muut mentiin, ja oli kivaa!

Äiti haluu laittaa muutaman kuvan, mut sen kuulemma pitää laittaa ne ekaks johonkin galleriaan, joten ne tulee myöhemmin.
Jes.

Kuten ootte varmaan huomanneetkin, niin meillä on täällä pieni katkos kirjottelussa, palataan pikimmiten kyllä kuulumisia raportoimaan! :)
Sitä odotellessa pari kuvaa, mä ja Iines uimassa:





Tää on meidän mökin lähellä olevasta metsälammesta, siel oli tosi kivaa uida, vaikkakin matalaa on vesi. Kyllä siinä kuitenkin tassut saa irti pohjasta! :)



Tää on kyllä alkukesästä, vähän vanha kuva, mutta toi tyttö oli tosi kiva!

On tullu kasvettua, Iines ei ollutkaan menny lysyyn, vaan musta on tulossa tosi iso! On jo melkein otettu kiinni tuo Iines. Mut on se silti muuten isompi.
Erikoisen ihmeellinen otus: KISSA. Mä en yhtään tajuu mitä ne koittaa sanoa kun ne on niin epäselviä, ei ne osaa silleen selkeesti jutella yhtään, niinku me koirat osataan.
Oon tuolla ulkona päässy juoksemaan niitä joskus kiinni, tai siis en oo saanu kiinni kun ne on niin nopeita. Mut tänään näin ekaa kertaa sellasen ihan läheltä. Hitto että on omituisia otuksia! Tosi terävät kynnet, hirveetä sähinää kun vähän koittaa mennä tuttavuutta tekemään, lähtevät ihan jahtaamaan kun mä vaan vähän koitin tutustua. Kyllä mun ihan piti mennä karkuun, kun se oikeen mourus. On siis mun mummin eli äitin äitin kissa Pasi.
TODELLA kuumottava tapaus. Sit lopun iltaa se vaan vaani mua sohvan alta ja täppäili. Ja mä koitin oikein haukkumalla saada sitä sieltä ulos.
Mut se vaan sähis ja sähis ja täppäili kuonoon, kipeetä teki!

Onneks Noona on edelleen tosi kiva! Nää on jo vähän vanhempia kuvia, alkukesästä, mut on niin kivoja että laitettiin tänne.





Siellä tulee aina leikittyä tosi paljon! Toi toinen on Noonan "sisko" Vilda, aika kiva kans, vaikkei ihan niin paljon leiki.

Kun mä nyt en oikein tajunnu tätä juttua, että mun pitäis jotain itestäni kertoo. Niin on vähän kestänyt. Mut kyllä mä tykkään kertoa itsestäni!
Tässä tulee mun seiskat:

1. Olen kaunis.
2. Olen viisas.
3. Olen hauska.
4. Osaan kaiken, mua ei tartte opettaa.
5. Eikä harjata. Ihan turhaa hommaa sellanen.
6. Tykkään syödä ihan mitä vaan, paitsi valkosipulia.
7. Osaan huijata Iinekseltä puruluun silleen, et meen ovelle ja haukun ja Iines tulee heti kattomaan että mitä, ja mä meen sit heti ja otan sen luun. Ja sit se ihmettelee et mitä? ja mä vaan syön sen luuta, hehheh!

Haastan sukulaisia: Nanan ja Hipun
Ja ystäviä: Noonan

Kun tässä pitäis haastaa seittemän muuta kertomaan seittemän asiaa itsestään, mutta kun ei mulla ole niin paljoa tuttuja!

Hännästä on hyötyä!
Aika siistii, ensin luulin, että se on joku muu koira tai joku eläin, mutta sit se olikin mussa kiinni. Kun yritin ottaa sitä kiinni niin huomasin. Siis oma, mukana kulkeva leikkikalu, ihan huippuu!! Koitin vähän tossa karvattomien uima-altaassakin jahdata sitä, oli aika kivaa vaikka vähän hidasta. Häntä on tosi hyödyllinen jos tulee tylsää, ja joskus tulee. Kun Iines ei enää ihan niin paljon jaksa leikkii mun kanssa. Ja kun nää kaikki ihmisetkin nukkuu öisin.
Olen muuten joutunu dieetille, ihan tosi tyhmää. Kun aiemmin sain kaikkee herkkuu, lihaa, rahkaa, ohraa, niin nyt vaan jotain tylsiä papanoita. Äiti mietti, et josko jotain holmeloo?? tai jotain kokeilis tähän (homeopatiaa, toim. huom.). Täällä päin asuu joku sellanen tyyppi joka on holmelolepatti ja joku ruokinta-tyyppi, äiti meinaa soittaa sille ajan (mut miten aikaa soitetaan..?). Kun mun tassut vieläki vähän vinksottaa. Ei voi tajuta miks ne jotain tollasia miettii kun on paljon tärkeempiikin juttuja olemassa! Niinkun vaikka jänikset, joita on paljon tässä ihan lähellä semmosessa puistossa, iskä on öisin päästäny mua niitä jahtaamaan. Et jos häntä on huippu, niin jänikset kyl ylittää kaiken!

Kaikista parasta on kuitenkin vahtia, meidän piha on täysin mun vastuulla, kukaan muu ei oikeen tajua sitä miten tärkeetä on ilmottaa muille mun pomoudesta. Ei ne kyl kielläkään, eli jatkan.

Juhannus oli kait joku juhla, en tiiä.
Mutta kivaa oli, oltiin mökillä ja kattomassa iskän sukulaisia maaseudulla.

Grillaaminen oli yks mun mielipuuhista, pappa paisto jotain lettuja tällä kertaa, mun mielestä makkarat on parempia, tai en tiiä, oli letutkin tosi hyviä. Tosi kuumia vaan.

Me mentiin aika lailla vapaasti kaikki päivät noitten pienten karvattomien kanssa.
Oli tosi lämmin ja läkähdytti paljon, mut onneks päästiin uimaan aina kun haluttiin, mä uinkin tosi paljon. Pahimmassa hädässä poikien vanna kans viilensi hyvin.


Silti ihan parasta oli metsälammessa uinti, siellä oli tosi paljon keppejäkin mitä nää ihmiset heitteli meille. Iines aina kerkes kepin luo ekaks, mutta mä aina sen siltä sain!

Iines on tainnut kutistua tai jotain, ehkä mennyt vähän lysyyn? Kun mä ihan helposti voin vaikka hypätä sen yli kun se seisoo. Ja muutkin on vähän lysyssä, tai sitte mä oon jotenkin isontunut.

Äiti on aika hiljainen, jonkun sen kaverin lapsi on kuollut, aika pieni lapsi. Ekaks se itki aika paljon, mä ajattelin että se varmaan tarttee haleja ja suukkoja. (Välillä oli ihan pakko käyttää hammasta kun niitä kutittaa niin paljon..)
Mä en oikeestaan ymmärrä tätä juttua, mutta kovasti kaikkia surettaa. Ja muakin. Se isompi karvaton pieni itki ja raivosi aika paljon toissapäivänä, sitäkin surettaa ja ahdistaa, se kuollut tyttö oli isomman karvattoman pienen ystävä.
Niitä äitin kavereita varmaan helpottais jos mä veisin niille vaikka jonkun kepin? Tai luun? Tai mistä ihmiset nyt sit tykkää, suklaata?

Se ei oikeen ehtinyt tulkkaamaan mua tänne kun sillä oli tosi kiireelliset pari viikkoa. Jostain seminaarista tohotti tai jostain muusta yhtä turhasta. Se oli muutenkin ihan täpinöissä, ja koko ajan puhelimessa ihan niin että meille noitten pienten karvattomien kanssa meinas tulla ihan tylsää!

Mulla muuten on aika isot korvat, niinkun kuulemma Hippu-enollakin oli. Oon joskus yöllä herännyt, avannut silmät ja sit luullut että ne on vielä kiinni, vaikka siinä oli vaan korva päällä. Sitten pitää oikeen ravistaa, että taas näkee. Lisäksi oon käynyt uimassa ja VAU! On siis olemassa vesikuppeja joihin mahdun kokonaan! Iines tykkää tosi paljon hakea keppiä vedestä, se on tosi nopee vaikka on jo 11 vuotta vanha. Mun on vaikeeta ehtiä ennen sitä, mutta se aika helposti antaa kepin mulle kun meen hakemaan.

Ja muita uusia juttuja: jalat on kuulemma vinot, vaikka mun mielestä ne kyllä toimii tosi hyvin, mökillä ollaan nyt tosi paljon mikä on ihanaa, makkara on hyvää vaikkakin kuumaa suoraan sieltä grillistä napattuna, kukka nimeltä orvokki on tosi hauska ja hyvänmakuinen kun sen riuhtasee suoraan kukkapenkistä!