Jokapaikka on uimapaikka. Tykkään! Käytiin mökillä kattomassa kevään tuloa, ja voin kertoa että oli siistii. Ensinnäkin toi vesi, sitä oli paljon. Aikasemmin samassa paikassa on ollu vaan vähän vettä, mut nyt oli ihan tosi paljon. Äiti kerto et se johtuu siitä, että ojat tulvii kun lumi sulaa. Oli jopa paikkoja, jossa tie oli ihan mutavelliä! Siinä mudassa juokseminen oli tosi siistii, me juostiin paljon niitten kahden pienen karvattoman kanssa, mutta vielä siistimpää oli uida! Siis oikeesti, UIDA. Pienempi karvaton sano että "se on Fatiman uimakoulu", mutta en mä kyllä mitään kouluja tartte, mä olen luonnostani lahjakas.

Alla muutama kuva reissusta, oli huippuu!

...mutta mun vara-äiti, tai oikeestaan varamummo Iines täytti 22.3.2010 14 vuotta! Siks toi huutomerkki, koska nää muut jotain kohkaa sen ympärillä, että se on niinku tosi erikoinen ja hieno ja ne sanoo sitä teräsmummuks, mutta kyllä mä tiiän että se on koira. Se vieläkin leikkii mun kanssa, ei tosin enää paljoa juokse mun perässä, mikä on harmi, koska peräkkäin juokseminen on tosi kivaa. Mut me leikitään silleen, että mä vähän ärsytän sitä ja juoksen ympyrää, ja sit se muka mun mennessä ohi nappasee kyljestä tai jostain ja muka saa kiinni. Paitsi että ei se oikeesti sais mua kiinni, sillä mä oon niin nopee, että mun omaa päätäki huimaa se vauhti kun mä juoksen. Se on tosi hauskaa, vaikka ei ehkä kuulosta hauskalta. Mut on.

Se Iineksen synttäripäivä oli muuten tosi kiva, me saatiin kaikkee herkkuu, ja sit saatiin semmosta nakkikakkua, se oli HYVÄÄ. Siis todella hyvää. Ja sitten me syötiin paljon semmosia herkkurustoluita ja siankorvia, vaikka niitä äiskä ja iskä kyllä ostaa ihan liian harvoin.

Mulla on muuten uus kaveri, se muutti viime kesänä tohon meidän naapuriin. Sen nimi on Tico ja se on semmonen pieni, äiti sano että se on joku paimenkoira (shetlannin, toim. huom.), mut ei se kyllä paljookaan paimenna, alussa se kaivo aidan alta meidän pihalle mut sit se lähti tosi kovaa juoksemaan karkuun kun mä tulin. Mä en ekaks yhtään niinku tajunnu, että mitä se tarkottaa, mutta sitä vissiin vähän pelotti. Se on kyllä tosi kiva, vaikka se vähän vieläkin mua pelkää. Nii ja sit toi Iines sille kerran rähähti kun se tuli meidän pihalle, ehkä sikski se vähän pelkää. Mun mielestä taas on vaan tosi kivaa jos joku koira tulee käymään! Ihan parasta.

Mulla on toinenki uus kaveri, sen nimi on Vilma ja sen äiti kirjottaa kans sen juttuja ylös. Ollaan nähty vaan kerran, ja sitä pelotti niin paljon että se vaan haukku, haukku ja haukku, vaikka mä yritin tosi varovasti mennä sen luo. No okei, ekaks mä en kyl menny varovasti, kun vaan niin paljon ilahduin kun siellä oli ihan uus koiratyyppi. Mut sit mä istuin, ja se rauhottu, mut sit heti kun mä liikahdin niin se meni sen äiskän selän taakse istumaan ja haukku. Ja jopa puras mua nenään, mut ei mua haitannu. Sillä kyllä se myös kerran nuolas mua nenän päästä, vaikka sitä tosi paljon jännitti. 

Mä silti uskon, että meistä tulee tosi hyviä kavereita sen kanssa. :)

Täs on sen sivut: http://www.wilmarokkitukka.vuodatus.net/

Me ollaan täällä jähötetty, äiti on ollut tosi kiireinen niiden joittenkin töi-juttujen kanssa. Meille kyllä kuuluu ihan hyvää, ollaan oltu paljon mökillä juoksemassa, käyty Noonan luona juoksemassa, sit ollaan oltu Mamman Tuvalla (toinen mökki) vähän juoksemassa ja kohta mennään käymään ehkä jossain Keksi-Suomessa, sielläkin aion lähinnä juosta. Uidaan tosi paljon kans Iineksen kanssa, se vielä jaksaa. Toinen etujalka on sillä kyllä vissiin välillä aika kipee, kun se vähän innostuu liikaa juoksemaan tai uimaan. Mutta muuten se on ihan jees.
Semmonen hassu juttu, että Iines on vissiinki koko Suomen vanhin leonberginkoira (IHAN SIKAPITKÄ SANA, en melkeen saanu happee), ainakin jos sellaseen leolehteen on uskominen. Äiti on vaan niin latvasta laho, ettei se muista sitä sille jollekin Sarille ilmottaa vaikka isi on sanonut siitä jo kahesti! Mutta sitä en tajua, että miten se voi olla latvasta laho kun ei sillä oo ees runkoa, vaan toi pää.

Se tekee tosi paljon töitä, ja mua ärsyttää kun se ei kerkee niin paljon leikkiä. Sen täytyy olla tosi paljon koneella kirjottamassa ja sit se soittelee jotain seminaarijuttuja pitkin poikin puhelimella. Siis TOSI tylsää, menee jopa kuivakkaaksi.

Me ollaan viime aikoina leikitty tosi kivaa leikkiä, sellasta tokoa. Se on kivaa ja helppoo! Kivaa siksi, että saa napostella paljon makupaloja ja helppoa siksi, ettei tartte tehdä muuta kuin kävellä vierellä, istua tai maata kun mutsi käskee. Ja sitten ne vielä menee ihan pähkinöiksi, kun mä teen noita helppoja juttuja...

Ihmiset on joskus niin tosi todellisen kummallisia, ja tuntuu siltä, että ne innostuu vähän erilaisista asioista kuin me koirat. Mun mielestä on esimerkiksi tosi kivaa hypätä piha-aidan yli ja juosta moikkaan koirakavereita. Niitä kävelee aika paljon tossa lähellä puistossa. Äiskän ja iskän mielestä se taas ei oo yhtään kivaa, vaikka nekin saa siinä uusia kavereita kun ne juttelee niitten toisten koirien äitien ja isien kanssa. Ne on oikeestaan aika usein melko kypsiä ku hyppelen, vaikka mun mielestä on kivaa mennä moikkailemaan ja kivaa kun äiti tai iskä tulee perässä moikkailemaan. Yleisesti ottaen mun mielestä kaikkien moikkailu on ihanaa! Myös siis ihmisten. Kaikki on niin kivoja.
Iskä kuulemma suunnittelee jotain "keskittymisleiriaitaa" tai jotain sellasta, en oikeen tajua mitä se tarkotti. Toivottavasti se ei oo tota nykyistä korkeampi ainakaan paljoa, sillä tuosta saa ihan hyvät hyppelyt!

Mä en oikeen osaa poseerata silleen ku näyttelyissä pitäis, mutta koitin nyt kuitenki...



Yritin saada Iinestä leikkimään...



Ja onnistuin melkein! (kyl sitä vähän ärsytti kun mulla oli niin vauhdikasta)



Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on FATIMA!



Yksi-kaksi-hyppy, yksi-kaksi-hyppy...